Perinteinen suunnistus on Rogaan verrattuna lopultakin aika operatiivista suorittamista: suunnistuksessa 95% fokuksesta on kulloisellakin suorituksenalaisella rastivälillä. Roga on ihan toisen tason strateginen peli, joka sisältää paljon enemmän analysoitavaa ja päätettävää, esimerkiksi 1) paljonko jaksan edetä ajallisesti annetussa ajassa, 2) missä liikun yöllä pimeään aikaan, 3) miten suorituksen loppu hanskataan väsyneenä, ja 4) millä tavalla suunnittelen mahdollisen lisälenkin / matkan lyhennyksen. Tähän päälle tulee sitten vielä juomisen ja syömisen suunnittelu ja toteutus. Älyllisenä ja fyysisenä haasteena pitkä Roga-kisa eroaa todella paljon perussuunnistuksesta. Ja tämä tuli monellakin tapaa ilmi taas viikonlopun kisoissa.

Itse en omaa mitään kokemusta MTB-rogasta, mutta nyt ratamestarina kisaa seuratessa alkoi ymmärrys lajista hiukan parantua. MTB-sarjalaiset tekivät odottamattoman paljon rohkeita oikaisuja ja paljon enemmän tunkkaamista kuin mitä etukäteen odotin. Esimerkiksi rastia 84 pidin MTB:lle ihan liian työläänä, mutta 5 partiota sielläkin kävi. Erityisesti jäi mieleen itse kokemani tapaus metsästä. Halusin vielä ihan kisan alkumetreillä käydä tarkistamassa rastin 84 ja kuvittelin ehtiväni sinne ennen MTB-sarjaa, noin kello 12.25. Yllätykseni oli aika kova kun ilmeisesti Hiiltomiehet olivat jo rastia hakemassa. Pyöräilyjalkineet ja lyhyet pyöräilyhousut jalassa kaverit ryskäsivät aika miehekkäästi tiheikössä ja risukkoisessa maastossa. Ei siinä ainakaan sääriä ja äänijänteitä säästelty.

81:llä ja 106:lla ei sentään käynyt yhtään MTB-sarjalaista, mutta jopa 6 tiimiä tunkkasi Koskeljärven rantaa välin 71-101. En odottanut kenenkään näin tekevän - uskoin (sikäli jos kukaan 101:llä edes kiinnostuisi käymään) 101:n poimittavan ees-taas tuota yhtä metsäautotietä. Tietysti rantaa pitkin tunkkaaminen teki kartan luoteiskolkasta paljon houkuttelevamman pistemielessä kuin pelkkä ees-taas-ajaminen. Kaiken kaikkiaan mtb-sarjalaiset etenivät pidempiä matkoja kuin uskoin ja myös pistemäärät olivat isompia.

Tunkkaaminen tuotti selkeästi myös hyvää tulosta. Kolme parasta eivät selvästi erotu gps:n mittaaman matkan suhteen - useampi tiimi tuloslistan kymppisakista on päässyt samanlaisiin kilometrimääriin - mutta nimenomaan MTBO guys -tiimin 2,17 pistettä/km on ihan omassa luokassaan (Lakeuden Karpaasit lienee kakkonen: 2,03).

Yllättävästi kolmen kärjestä kukaan ei käynyt hakemassa Yläne-Mynämäki-tien eteläpuoleisia rasteja. Vaskijärven kaakkoispuolellakin kolmikosta liikkui vain Lakeuden Karpaasit. Heillä erityisen mielenkiintoinen ratkaisu on toteutus tunkkaamalla 57-93-78-74. Siis he eivät ole tehneet valintaa 57-55-61-73-32-72-74, josta olisi irronnut 17 pistettä enemmän. Hörölän Pojat on paras (6.) tiimi, joka on käynyt maantien eteläpuolella.

Yleisesti ottaen MTB-sarjassa toteutukset tiimien välillä eroavat enemmän kuin 24-tossusarjassa. Tämä tietysti siksi, että MTB-sarjassa ei pystynyt lyhyemmän keston vuoksi samalla tavalla kattamaan koko kilpailualuetta.

Muutama kommentti myös 24h tossusarjasta. Ensin voittajat eli Raivojuoksijat. Voittajat malttoivat tehdä alussa pienen ekstralenkin ja sen jälkeen lähteä pääjoukon jo valmiiksi tallaamaa uraa koilliseen. Tämä varmaan hiukan helpotti matkantekoa, kun oli jo jonkinlainen ura tiheämpien kasvillisuuksien läpi ja toisaalta matkan edetessä porukkaa tulee selkä edellä vastaan ja rastien otto helpottuu sitäkin kautta. Tössiäkin on. Rastilta lähtö 62:lla: oliko tarkoitus mennä 49:lle eli muuttuiko mieli kesken kaiken? 88:n jälkeen tehty suunnitelma, joka on aika toimiva: maltettu jättää pois huonopisteisiä rasteja. Pimeässä onnistuttu haastavalla 84:lla, mutta sitten tullut 17 minuutin tössi 79:llä ja ihmeellinen rastilta lähtö. 65-37 otettu turhankin varman päälle. Lopussa hieno pistepotti Vaskijärven läpäisyllä. Hieno suoritus, joka osoittaa hyvää suunnistustaitoa ja kuntoa. Jeremy minulle viime talvena kertoi, että muuttaessaan Suomeen hän ei edes tiennyt sellaista lajia kuin suunnistus olevan olemassa, joten oletan, että Manulla on ollut vähintään tasa-arvoinen rooli suunnistuksen toteutuspuolella.

Erityismaininnan ansaitsee MSV:n Pecos & Haukkavuori, joilla pistemäärä per kilometri on lähes identtinen Raivojuoksijoiden kanssa: Pecos & Haukkavuorella 2,795 pistettä per km, Raivoilla 2,759 - ero on siis 0,03 pistettä per km Pecos & Haukkavuoren hyväksi. Isot reittiratkaisut näillä kahdella tiimillä olivat hyvin samanlaiset: isoimpana erona se, että Pecosit jättivät kaikkein pohjoisimmat pisteet käymättä.

Kolmen kärjessä selvästi tehokkain pisteiden kerääjä on ollut kuitenkin venäläispari XZ, jonka pistemäärä per km oli 3,05. Heillä on mielenkiintoisia ratkaisuja: Reitin kiertosuunta myötäpäivään (kahdella muulla kärkijoukkueella vastapäivään), lounaassa 53:n ja 96:n poimiminen, 81:n ja 106:n houkutus torjuttu (laskiko kukaan, paljonko näissä kahdessa on pistesuhde per km?), lopussa aika radikaalilta näyttävä tiekierto 104-89.

Naisten sarjan latvialaiset voittajat tekevät myös hyvän keskipistearvon: 273 pistettä 98 kilometrin etenemisellä tuottaa 2,79 pistettä/km. Onnittelut Amber Foxin Ievalle ja Ilzelle! Sarjan kakkonen Nokian Partiotytöt etenee peräti 108 kilometriä, joka taitaa olla kaikki tiimit huomioiden tossusarjan kahdeksanneksi pisin kisamatka. Hurja matka, ensi kerralla vaan pistetehokkuutta enemmän mukaan.

Monellakin tiimillä on varmasti mielenkiintoisia ratkaisuja enkä niitä tässä nopeassa analyysissä ehkä osaa oikealla tavalla huomioida. Mutta jotain kuitenkin tarttuu silmiin: Rakvere (2,94 pistettä/km) tekee todella mielenkiintoisen ratkaisun kiertämällä yöllä lounaassa isoa maantietä pitkin. Ihan varmasti tietoinen ratkaisu yön tunneille ja pistearvosta päätellen erittäin toimiva sellainen. Hippoksen Maratonkerho (XO-sarjan mestari) taitaa olla paras joukkue, joka kävi kesken kisan HashHousessa (n. klo 24). Tällä(kin) kertaa HH-käynti luultavasti laskee piste/km-arvoa. Hippoksella on yksi hyvin mielenkiintoinen ratkaisu, joka ratamestarille ei missään vaiheessa tullut mieleen mahdollisena: lounaassa Kolkansuon kierto luonnonsuojelualueen pohjoisella reunalla tietä pitkin. Tätä seurattiin yöllä valvojan kanssa mielenkiinnolla ja ihmeteltiin, minne partio päätyy. Kun ei tämä kiertovaihtoehto tullut ennen kisoja ratamestarille mieleen, niin emme olleet kysyneet Laajoen taajaman asutukselta lupaa kulkea pihapiirien läpi. Maratonkerho onkin joutunut tekemään 10 minuuttia syöneen kierron pellonreunaa pitkin taajaman lähellä - tulikohan vihainen koira vastaan(?).

Ja viimeinen kommentti tossusarjasta: yksikään joukkue ei käynyt Yläne-Mynämäki-tien eteläpuolella. Omiin silmiin noiden neljän rastin haku yöllä varman päälle metsäteitä pitkin ei näyttänyt lopultakaan ihan huonolta ratkaisulta, mutta olette ehkä kaikki laskeneet, että matkaa tulee liikaa.

Kisojen valvojan mallitoteutus olisi ollut seuraava: 27-25-75-43-35-54-82-74-78-32-73-61-55-93-24-102-85-28-57-91-36-37-65-79-84-76-22-56-46-77-94-68-60-80-20-88-87-40-41-21-101-71-29-95-59-105-49-62-103-13-104-89-64-70-47-M. Tämä olisi edellyttänyt aika mielenkiintoista joen yli uintia kaakossa välillä 78-32. Ei mahdoton. Pisteitä tästä olisi tullut 322, jolla olisi sijoittunut kisan neljänneksi.

Näitä voisi analysoida loputtomiin, mutta tässä nyt omien analyysienne pohjaksi muutama pikakommentti. Toivottavasti nautitte SM-kisoista ja Vaskijärven yö tuotti unohtumattoman elämyksen! Harjoitteluintoa tuleviin Roga-kisoihin!