Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Ratamestarin blogi / lokakuu 2018

Posted 10/22/2018

21.10.2018

Ensimmäinen rastipisteiden kartoitus suoritettu sunnuntaina 21.10. Olin ensin katsonut yleiskartasta mahdollisia sopivia rastipisteitä niin, että radan kokonaisuus on järkevä: reitinvalintavaihtoehtoja on rastipisteiden välillä useita eikä peräkkäisten rastien järkevä juoksu-/pyöräilyjärjestys ole ihan ilmeinen. Näiden pisteiden ympäristöä olin sitten tulostanut laserkeilausaineistosta A4:lle. Kaikkiaan otin mukaan 14 rastipistettä, vaikka tiesin jo etukäteen, että ei noita kaikkia ehdi katsastamaan yhdessä päivässä.

Ja sitten matkaan. Mukana oli apulaisratamestari. Vähän klo 10 jälkeen päästiin ensimmäisen metsäautotien päähän, ja siitä kohti rastipistettä. Tämä ensikosketus tuotti hiukan huolestusta, koska kävi heti ilmi, että laserkeilauksen kuvioraja-aineisto ei ole ihan yksiselitteinen: kasvillisuusrajojen vetäminen vaatii aika paljon tulkintaa, erityisesti vihreiden alueiden. Lisäksi ensimmäisen rastipisteen viereen oli tullut usean hehtaarin uusi hakkuu, jota ei laseraineistossa ollut. Tähänkö se aika nyt menee, hakkuuaukkojen merkitsemiseen? Onneksi tämä rastipiste jäi ainoaksi näin työlääksi. Illalla kotona keksin kokeilla ladata gps-aineiston käyttössäni olevaan OpenOrienteerin Mapperiin ja homma alkoi tuntua tanssilta: gps-datasta sain suoraan paikan kuviorajoille ja metsäurille, joita pitkin olin metsässä kävellyt. No, tietysti ihan ilmeinen apu, mutta kun meikäläisen pitää päivittää työkaluosaaminen nykyaikaan: viimeksi olen kartoittanut kunnolla inttiaikana Parolannummessa 1983. Kepsiä täytyy hyödyntää jatkossa täysimääräisesti.

Ekaa pistettä kartoitettaessa kuulin metsäautotieltä auton ääntä. Sininen, ruosteinen paku oli kuitenkin mennyt jo ohi, kun apulaisratamestarin kanssa saavuimme tielle. Sadan metrin päässä pakun jarruvalot kuitenkin syttyivät, kun kuski näki meidät taustapeilistä. Paku peruutti tielle poikittain, ilmeisesti miettien, pitäisikö kääntyä takaisin kohti meitä. Pikkuisen spooki olo tuli tästä hetken seisovasta tilanteesta, vähän niin kuin Spielbergin Kauhun kilometreissä – vain hullu kaasuttelu puuttui. Emme jääneet apulaisratamestarin kanssa odottamaan avuliaan paikallisen kohtaamista, vaan poistuimme takaisin metsään.

Onneksi muut rastipisteet tuottivat vähemmän työtä. Laserkäyrät on melkoisen hyvät ainakin rogakarttaan ja niitä tarvitsi muokata lähinnä, jos halusi tuoda omaa impressiotaan karttaan, korostaakseen maaston muotoja niin kuin silmä ne näkee maanpinnan tasolta.

Metsässä oli tavattoman hiljaista. Kyllä tämä on autiota aluetta, niin kuin olemme jo aiemmin maininneet. Taisi olla ainoastaan metsästäjiä oli liikkeellä, mutta näitäkin näkyi lähinnä tien päällä – moikkailivat meitä reippaasti vastaan ajaessaan – minähän näytin ihan uskottavalta huomioliiveineni ja apulaisratamestari polleana etupenkillä istuen, ihan niin kuin kaikissa metsästäjien pick-upeissa ja maastureissa. Tosin meillä oli hybridi Auris alla enkä usko, että olimme sen suhteen alkuunkaan metsäautotieuskottavia.

10 rastipistettä saatiin sunnuntaina katsottua, mutta ei nämä kaikki välttämättä tule käyttöön. Kunhan koko alueesta saan paremman kuvan, voin miettiä, tuleeko kokonaispituudesta 24h:lle sopiva vai pitääkö osa rasteista heivata pois. Pääohjenuora on se, että rastit eivät saa muodostaa ilmiselviä ketjuja (jolloin homma alkaa muistuttaa perinteistä suunnistusta, sen kun vaan yhdistää peräkkäiset rastit viivoilla). Sen sijaan nimenomaan juoksujärjestyksen suunnittelu on se asia, jonka pitää erottaa parhaat joukkueet vähän huonommista – tietysti kunnon ja rastipisteiden oton lisäksi. Tästä tulee niin hieno haaste, että harmittaa jo tässä vaiheessa, että ei pääse itse juoksemaan.

Sunnuntain saldo oli 5,5 tuntia maastotyötä. Ensi viikonloppuna Louna-rogaining ja sen jälkeen kartoitus jatkuu. Apulaisratamestari odottelee jo innolla syvemmälle kisamaastoon pääsemistä.

Kuvassa ratamestari ja apulaisratamestari, ratamestari vasemmalla.