Eipä ole paljon kerrottavaa maastosta. Marraskuu ja joulukuun alku eivät paljon houkutelleet maastotöihin. Jos olisi lähtenyt ajamaan kohti kisamaastoa aamun valjetessa, olisi päivä jo alkanut hämärtää kohteeseen saapuessa.
Onneksi paljon voi tehdä kirjoituspöydän ääressä. Kartan suhteen tavoite on, että reitinvalintoihin mahdollisesti vaikuttavat hakkuaukot ja tiheiköt tulevat kartalle ainakin suurin piirtein paikalleen. Tässä taustalla on seikka, jonka olen huomannut peruskarttaan pohjautuvissa roga-kisoissa. Jos ainoa maastoa kuvaava väri kartalla on valkoinen ja maasto onkin sitten todellisuudessa tiheikköä, hakkuuta tai jopa ylitsepääsemätöntä suota, niin sattuma väistämättä vaikuttaa reitinvalintojen hyvyyteen. Nyt siis pyrimme siihen, että kartalta pystyy hahmottamaan metsän ja suon kulkukelpoisuuden ja siten myös arvioimaan paremmin eri reitinvalintavaihtoehtojen hyvyyden. Minusta tämä kuuluu olennaisena suunnistuksen luonteeseen, vaikka pystyn kuvittelemaan, että joidenkin mielestä rogassa sattumalla saakin olla rooli. Kun säännöt ovat rogakartan speksauksessa aika vapaat ja hyvää saa tavoitella, niin tällä kertaa mennään näin.
Lisäksi avokallioiden kuvaamisen aion jättää kartasta pois, vaikka ne pohja-aineistoon onkin merkitty. Syitä on useampi: vanhat avokalliomerkinnät on tehty ilmeisesti ilmakuvien perusteella eikä niillä ole välttämättä paljonkaan tekemistä maanpinnan todellisuuden kanssa. Toisekseen kaikki varsinais-suomalaista maastoa tuntevat tietävät, että mäkien laella on yleensä aika vähän maa-ainesta ja siten kallio on näkyvissä. Eli lähtökohta maaston karttapohjaiseen arviointiin on se, että jos mäen laelle ei ole merkitty tiheikköä, niin maasto on aika avointa tai avokalliota. Lukekaa kisan aikana korkeuskäyriä, ne saavat mäen päällä riittää sijainnin paikantamiseen.
Maastossa on paljon isoja kiviä, siis yli 2 metrin korkuisia. Näitä ei kartalle tulla kaikkia merkitsemään, mutta jos saa antaa tämmöisen aika väljän määritelmän, niin rastin lähistöllä pyrimme kartoittamaan hyvin erottuvat yli 2m korkeat kivet, jotka auttavat rastille löytämisessä.
Tapasimme kisojen valvojan Issakaisen kanssa Joulun alla, ja oli kyllä hyvä tapaaminen. Yksi keskeisistä keskustelunaiheista oli (taas) kisakartan mittakaava. Käsittääkseni neljän hengen porukalla valvoja-kilpailunjohtaja-karttavastaava-ratamestari päädyimme mittakaavaan 1:30 000. Ei tämä nyt edelleenkään ole virallinen tieto, mutta aika todennäköinen kuitenkin.
Yksi positiivinen uutinen joulukuulle oli, että Metsähallitus myönsi luvan kisan aikana kulkea Vaskijärven läpäisevien merkittyjen retkeilyreittien läpi. Ratamestarin näkökulmasta tämä lisää kummasti mahdollisuuksia laatia mielenkiintoisia isoja kiertovaihtoehtoja. Samaan hengenvetoon on sanottava, että Vaskijärven osalta tulemme tiukkaan valvomaan, että retkeilyreittien ulkopuolelle ei missään nimessä mennä, hylkäyksen uhalla. Tämän varmistaminen on onneksi myös ratasuunnittelulla helppoa.
Palataan tammikuussa teemaan. Apulainenkin yhtyy Hyviin Uuden Vuoden toivotuksiin!