Pari päivää vielä jäljellä ilmoittautumisaikaa, mutta kisojen minimiosallistujatavoite on jo kasassa. Kiitos luottamuksesta!

Dark Men of Turku kävi vielä ennen SM-kisaa katsomassa MM-rogan järjestelyitä La Molinassa. Oli hieno kisa upeilla puitteilla; Pyreneiden vuorista tarjosi sekä fyysistä ja suunnistusteknistä haastetta että mielettömän hienoja maisemia. Ylimmän rastipisteen ja alimman laakson läpikulkualueen välinen korkeusero oli n. 1.200 metriä. Kelinkin voi sanoa sopineen extreme-urheiluun: toistuvat ukkoskuurot, kova tuuli ja yöllä vuorenhuipuilla alle 5 asteeseen laskenut lämpötila pitivät huolen, että kisassa todella menestyivät ne, jotka olivat kaikin puolin haasteeseen valmiita.

Yksi kisajärjestelyissä silmiin pistänyt piirre oli se, että järjestäjien puolesta aika pienellä porukalla kisa vietiin läpi – kaikki toimi silti hienosti. Itse katsoin kisaa erityisesti ratamestarin näkökulmasta. La Molinassa ratamestari oli onnistunut loistavasti, sillä ratasuunnittelu oli haastavin, mitä olen toistaiseksi kokenut. Kokemuksena kisa konkretisoi, mikä tässä touhussa on niin upeaa. Oman reitin laatiminen on älyllisenä haasteena valtavan hieno. Sen lisäksi on henkisesti todella tyydyttävää kokea se, miten elimistö kestää tuntikausien etenemistä luonnon keskellä. Kari oli ekaa kertaa mukana täyspitkällä ja hänellä taisi olla sama ensikertalaisen kokemus kuin minulla 2015: alussa aika ei tahdo kulua millään ja sitä ihmettelee, että ”vieläkö tätä pitää jatkaa 22 tuntia lisää”. Sitten tulee jonkinlainen flow päälle ja ajankulun merkitys häviää: fokus on täysin annetussa tehtävässä eikä sitä juuri mikään häiritse – siis siinä onnekkaassa tapauksessa, että ei ole mitään kovin pahaa fyysistä kipua suoritusta haittaamassa.

Tämän kertainen osallistuminen myös konkretisoi sen, että kokemusta pitää olla, jotta osaa suoritukseen varautua oikealla tavalla. Meille yllätyksenä tuli märkyyden ja huipuilla vaikuttaneen kovan tuulen yhdistelmä. Kisan alku meni mainiosti. Järjestäjillä oli gps-seurantaan perustuva reaaliaikainen tulosseuranta, jossa reaaliajassa pääsi näkemään joukkueiden siihen mennessä keräämät pisteet. Kotikatsomolta kuulimme kisan jälkeen, että DMoT johti Super-Hessujen sarjaa vielä 8h 20 min lähdöstä, mutta pitkällä vuorenrinteen nousupätkällä (linnuntietä 7,5km, nousua 850m) tiputtiin kolmanneksi. 12 tunnin kohdalla oltiin noustu yksi pykälä toiseksi, mutta sitten kohtalo puuttui peliin ja kisa jäi kesken. Sikäli ei jäänyt jossiteltavaa, että vaikka olisimme saaneet pidettyä suunnitelmamme loppuun asti, ei pistemäärämme olisi riittänyt ainakaan voittoon eikä todennäköisesti mitalisijallekaan. Sekä fysiikan että taidon puolesta oikeat ukot voittivat, ei tämmöisen kisahaasteen jälkeen voi todeta muuta.

MM-kisassa suomalaismenestystä tuli ainakin sarjassa WV, jossa Team Iida Finland / Polso & Rannila oli hopealla. Onnittelut!

SM-kisassa emme pysty tarjoamaan ihan La Molinaa vastaavia vertikaalihaasteita, se on selvä. Mutta kyllä SM-kisan suunnistushaaste tulee olemaan korkeatasoinen. Pieni palkinto ratasuunnittelulle ja kartan tekemiselle oli Issakaisen lausunto, jonka kanssa olen samaa mieltä näistä kaikista teemoista (valvoja Juhani Isaksson, 19.7.2019):

• 1:30 000 mittakaavainen kartta toimii ja antaa hyvän kuvan maastosta
• maasto on hyvin erämainen ja suurelta osin miellyttävä kulkea
• tiheä metsätie ja polkuverkosto antaa runsaita reitinvalintamahdollisuuksia niin tossu- kun pyöräsarjallekin
• järjestäjät ovat nähneet suurta vaivaa ja täydentäneet karttaa erityisesti rastien alueelta ja kulkukelpoisuuskuvausta on parannettu
• rasteja on myös suunnistuksellisesti vaativissa pisteissä
• pyöräsarja ei pääse kaikille rasteille leimaamaan satulasta vaan muutaman sadan metrin jalkautumisia varmaan myös kannattaa tehdä
• tulossa on vaativa kisa - kuten pitääkin

Miten siis SM-kisaan valmistautua? Oma listani on kisoihin sisältänyt muun muassa tämmöisiä ohjeita:

• huomioi kulkukelpoisuus, kun teet ajallista suunnitelmaa etenemisellesi
• suunnittele niin, että yön pimeälle pätkälle tulee suunnistushaasteellisesti sopivaa reitinosaa (helppoa kulkemista ja varmasti otettavia rasteja)
• ota mukaan vähintään 1 energiapatukka/tunti sekä runsaasti urheilujuomajauhetta (kisapäivän lämpötila vaikuttaa tarvittavaan määrään todella paljon)
• jalat kyllä kestää samoilla sukilla ja tossuilla kulkemisen vaikka märällä kelillä, kunhan teippaus on kunnossa. Kompeetit kannattaa laittaa jo ennen kisaa eikä sitten kun on jo myöhäistä. Jos joku paikkaa alkaa hiertää kisan aikana, reagoi heti
• älä arvioi väärin yön koleutta: kylmän ja kostean yhdistelmä voi olla yllättävä – ja tuuli tuo tähän lisänsä – esimerkiksi hansikkaat eivät välttämättä ole matkalla turhaa painoa. Yöllä matkaa on jo tehty yli 10 tuntia, joten elimistön kyky tuottaa lämpöä ei vastaa normaalitilannetta. La Molinassa sadetakkikaan ei olisi ollut liioittelua
• repussa kaiken tulee olla helposti otettavissa. Hommasta ei tule oikein mitään, jos juomista varten tai patukkaa tavoitellakseen reppu pitää ottaa joka kerta selästä.
• laadi rata niin, että loppupäässä on mahdollisuus sekä lyhentää että lisätä matkaa, jos ajallinen suunnitelmasi ei pidäkään
• merkkaa itsellesi karttaan väliaikatavoitteita, jotta tiedät kuinka hyvin suunnitelmasi on toteutumassa. Tämän perusteella osaat valmistautua loppumatkan lyhentämiseen tai pidentämiseen
• älä hötkyile alussa. Kaikissa MM-kisoissa olen ihmetellyt lähdön alkurynnistystä, porukka juoksee kuin normaalia suunnistuskisaa ja letkassa on muka pakko ohitella. Eikä ole. Porukka hajoaa kuitenkin alun jälkeen ja kukin partio pääsee varmasti tekemään omaa työtään
• tervehdi muita maastossa – tämä on hauskaa touhua ja tunnelma syntyy myös osallistujien kesken

Palaan ääneen vielä kerran ennen kisoja, kun kartta on valmis ja olen valmis antamaan lopullisen kuvauksen SM-kisan maastosta. Vielä ehtii tehdä useamman kestolenkin ennen kisapäivää!